Tietoja logoterapiayhdistyksestä

Suomen logoterapiayhdistys on logoterapeuttisesta ajattelusta kiinnostuneiden yhdistys. Yhdistys tekee logoterapiaa tunnetuksi, edistää sen käyttöä eri sovellutusalueilla sekä edistää logoterapeuttista tutkimus-, opetus- ja opiskelutoimintaa.

Yhdistys kokoaa yhteen logoterapeuttisesta ajattelusta kiinnostuneita. Yhteisenä tavoitteena on edistää ja tukea logoterapeuttisen ajattelun leviämistä myönteisenä elämänkatsomuksena.

Yhdistys julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Fikkari-lehteä, järjestää logoterapeuttiseen ajatteluun liittyviä seminaareja ja osallistuu erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Opintopiirejä toimii eri puolella Suomea.

Mitä logoterapia on?


Logoterapian ja eksistenssianalyysin (engl. Logotherapy and Existential Analysis, LTEA) kehitti alunperin wieniläinen psykiatri, neurologi ja filosofi Viktor Emil Frankl (1905–1997). Hän kehitti oman terapiasuuntauksensa perusajatukset jo 1930-luvulla.

Logoterapiaa kutsutaan usein kolmanneksi wieniläiseksi psykoterapian koulukunnaksi, muiden koulukuntien ollessa Sigmund Freudin psykoanalyysi ja Alfred Adlerin individuaalipsykologia.

Logoterapia on tätä nykyä suurin eksistentiaalisen terapian koulukunta maailmassa ja sitä opetetaan kymmenissä maissa mm. Euroopassa, useissa Latinalaisen Amerikan maissa, Pohjois-Amerikassa, Lähi-Idässä, Etelä-Afrikassa ja Japanissa.

Logoterapeuttinen ajattelu rikastaa perinteistä ongelmakeskeistä psykoterapiaa keskittymällä tarkoituksellisen elämän mahdollisuuksiin nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Samalla se on myös henkilökohtaisen henkisen kasvun ja itsensä kehittämisen aarreaitta. Logoterapiaa voidaan käyttää kaiken ihmistyön positiivisena, mutta realistisena taustafilosofiana ja filosofisena ihmiskäsityksenä.

Logoterapia kohtaa ihmisen hänen eksistentiaalisten kysymystensä äärellä. Mikä on minun elämäni tarkoitus? Miten elää hyvää elämää? Mitkä ovat minun arvoni ja miten ne vaikuttavat toimintaani? Mitä tarkoitusta on kärsimyksellä ja kuolemalla? Miten kasvaa henkisesti?

Logoterapia voi antaa keskusteluapua, käsitteellisiä työkaluja ja harjoituksia näiden kysymysten käsittelyyn. Logoterapiassa näitä asioita voidaan käsitellä niin logoterapeutin vastaanotolla kuin logoterapiaohjaajan vetämissä ryhmissä.

Logoterapian ihmiskäsitys

Logoterapia perustuu filosofiseen holistiseen ihmiskäsitykseen, jossa korostetaan erityisesti ihmisen vapaan tahdon voimalla toimivaa henkistä olemispuolta, joka ihmistieteissä usein sivuutetaan analysoimalla ihmistä vain psyykkisenä ja fyysisenä oliona.

Henkisen olemispuolen erottaa psyykkisestä se, että henkisessään ihminen voi valita asennoitumistaan ja toimintatapojaan reflektiivisesti, kun psyykkinen olemispuoli ohjaa meitä usein vaistonvaraisesti ja reaktiivisesti. Kysymys on siis laadullisesti erilaisista ihmisen tajunnan olemisen tavoista.

Logoterapian mukaan ihmisen perustavin tahdonilmaus on hänen tarkoituksen tahtonsa, eli hänen tarpeensa kokea elämä merkitykselliseksi ja tarkoitukselliseksi. Elämä itsessään on tarkoituksellista ja jokaisen ihmisen elämä on absoluuttisen arvokasta ja tarkoituksen täyteistä. Elämän mosaiikissa on paikka jokaiselle meistä. Epätäydellisyytemme tekee meistä yksilöinä ainutlaatuisia ja jokaisen meistä elämä on ainutkertainen. Jos olisimme kaikki täydellisiä, kuka tahansa olisi korvattavissa kenellä tahansa muulla, mutta epätäydellisinä olemme korvaamattomia.

Koska olemme ainutlaatuisia, ei kukaan muu voi kertoa meille, miten meidän tulisi kohdata oman elämämme ainutkertaiset tilanteet. Emme kuitenkaan logoterapeuttisen ajattelun mukaan voi itse antaa elämällemme tarkoitusta; meidän on paremminkin löydettävä tarkoituksellisimmat valinnat niin elämämme arkisissa tilanteissa kuin suurissa tienhaaroissa. Elämämme kokonaistarkoitus muodostuu näistä tekemistämme valinnoista.

Ihmisellä on siis vapaa tahto. Ihmisen vapaus ei ole koskaan absoluuttista, vaan aina elämäntilanteiden ja kohtalon rajaamaa. Valinnan vapauksia voivat rajata kohtalon iskut, fyysiset ja psyykkiset sairaudet — ja lopulta rajat asettaa ihmisen kuolevaisuus. Elämä kutsuu meidät kuitenkin tekemään aina mahdollisimman tarkoituksellisia valintoja.

Tarkoituksellisia valintoja ovat ne, jotka tuottavat hyvää jollekulle tai jollekin muulle kuin itselle. Vain itselle hyvää tuottavat valinnat eivät ole tarkoituksellisia, vaikka ne voivat olla yksilölle itselleen merkityksellisiä. Näin tulee ymmärrettäväksi merkityksellisten ja tarkoituksellisten valintojen ero. Hyvä elämä syntyy tarkoituksellisten, arvokkaiden valintojen tekemisestä.

Elämällä on aina tarkoitus, myös äärimmäisissä olosuhteissa, ja viimeiseen hengenvetoon saakka. Tämän periaatteen Frankl tuli elämään todeksi jouduttuaan vangiksi toisten maailmansotien keskitysleirille. Hän on kuvannut kokemuksensa maailmankirjallisuuden klassikkona pidetyssä teoksessa “Ihmisyyden rajalla”. Kirja haastaa meidät näkemään, miten elämälle voi kaikissa olosuhteissa sanoa “kyllä”.